torstai 19. tammikuuta 2012

Ennen ja jälkeen vuodenvaihteen luettua

Joululoma oli ja meni, ja tuntui kovin lyhyeltä. Pari kirjaa tuli kuitenkin luettua, Tuomas Kyrön Liitto, Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän ja Anna Gavaldan Kunpa joku odottaisi minua jossakin. Kaikki olivat ihan mukavia lukukokemuksia, mutta eniten kyllä tykkäsin noista Gavaldan novelleista. Oivaltavia, hauskoja, sympaattisia.

Loman jälkeen sain viimein luettua loppuun J. R. R. Tolkien Kirjeet (toim. Humphrey Carpenter Christopher Tolkienin avustuksella). Kirjekokoelmat ovat minusta todella mielenkiintoista luettavaa, ja Tolkienin oli ehdottomasti taitava kirjeenkirjoittaja. Luin kokoelmasta ehkä 3/4 joskus aikanaan melkein yhtä syöttöä, mutta jostain syystä loppu tuli luettua vähän silloin tällöin. Sinänsä tällaisessa teoksessa se ei haittaa, kirjeitä voi lukea muutaman kerrallaan.

Töissä olen lukenut muutaman kirjan oppilaitten lukutunneilla, niitä voi pitää ammattikirjallisuutena, sillä tutustun niihin sillä silmällä, että kannattaako niitä luettaa oppilailla. Ensimmäinen oli Andy Mulliganin Roskaa. Tämä nuortenkirja kertoo kolmesta kaatopaikalla elävästä pojasta, jotka eräänä päivänä löytävät jätteiden seasta laukun, joka johdattaa heidät suuren omaisuuden jäljille ja saattaa heidät samalla hengenvaaraan. Kirja tempasi aikuislukijankin hyvin mukaansa ja piti otteessaan koko ajan. Se eteni mukavasti, ei jäänyt paikalleen polkemaan, sopii varmasti myös vähän tottumattomammalle lukijalle. Lisäksi sen avulla pääsee hyvin käsittelemään yhteiskunnallisia teemoja, kuten köyhyyttä ja korruptiota. Kirjan avulla voi hyvin opettaa myös kertojaa ja näkökulmaa, sillä kertoja vaihteli luvuittain, jopa kappaleen sisällä. Erinomainen kirja koulukirjastoon, meidän koulussa otetaan tämä kyllä seiskojen lukemistoon. Toinen töihin liittyvä nuortenkirja oli Paul Wilkesin Keskuspuiston yksinäinen. Kirja kertoo New Yorkin keskuspuistossa asuvasta kulkukoirasta, joka vähitellen oppii luottamaan ihmisiin. Tämä on koulukirjastojen klassikko ja tätä olen luetuttanut oppilailla ennenkin, mutta lukaisin sen nyt itsekin viimein kokonaan läpi. Sympaattinen ja liikuttava tarina, ja sopivan lyhyt ja helppolukuinen myös tottumattomalle lukijalle. "En-ole-koskaan-lukenut-yhtään-kirjaa"-oppilaani kommentoi, että "tää on hyvä kirja, kun mä muistan mitä tässä on tapahtunut."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti