keskiviikko 26. lokakuuta 2011

John Irving: Garpin maailma

Tämäkin kirja löytyy tuolta sadan kirjan listalta, sain sen viime viikolla juuri sopivasti luettua. Kirja oli meillä lukupiirikirjana, ja tapaaminen on vasta tulevaisuudessa, joten hyvät lukupiiriystävät voivat jättää tämän vielä lukematta. Meillä on periaatteena, että luetuista kirjoista ei puhuta ennen varsinaista tapaamista.

Vaikka paljon olen lukenut, John Irvingiin en ollut ennen tätä tarttunut. Tämäkin osattomuus on nyt paikattu. Tiedän monia, joille Irving kuuluu niihin kirjailijoihin. Niihin luottokirjailijoihin. Niihin, jotka mainitaan, kun puhutaan lempikirjailijoista. Moni on minulle Irvingia suositellut ja Garpin maailma on usein mainittu yhtenä lempiteoksena. Tartuin siis kirjaan melko suurin odotuksin. 

Kirja kertoo T. S. Garpin omituisen elämäntarinan. Mukana on toki paljon muitakin Garpin elämän tärkeitä henkilöitä, kuten hänen äitinsä, joka halusi olla sairaanhoitaja ja äiti, mutta ei halunnut miestä elämäänsä. Garp kasvaa, ryhtyy kirjailijaksi, menee naimisiin, saa lapsia, kerää ympärilleen monia mielenkiintoisia ihmisiä. 

On oikeastaan vaikea sanoa, mitä ajattelin kirjasta. Ihan alkuun viehätyin absurdista ja omituisesta tarinasta. Jonkun ajan päästä absurdius alkoi tuntua vain omituisuuksien viljelyltä ja ärsyynnyin kirjaan. Olin jo kyllästyä kirjaan, kunnes Suuri käänne tapahtui. Sen jälkeen koko tarina tuntui muuttuvan ja kirja imaisi mukaansa. 

Vieläkin on vaikea sanoa, mitä mieltä oikeastaan olen kirjasta. Suuriin odotuksiini se ei ihan vastannut. Olin vähän hämmentynyt, mutta se nyt ei aina ole huono juttu. Eniten minuun vaikutti kirjan surumielisyys, pohja-emu. Absurdius oli tavallaan ihastuttavaa, toisaalta ärsyttävää. Ja minua jostain syystä aina välillä ärsyttää kirjat, joissa päähenkilö on kirjailija. Ne tuntuvat jotenkin liikaa kirjailijan omalta tilitykseltä. En ole Irvingia ennen lukenut, mutta sain selville googlaamalla, että Irvingin teoksissa toistuvat "akateeminen ympäristö, seksi, paini, hotellit, sirkus ja karhut". Taisi niitä kaikkia löytyä tästäkin kirjasta. Mutta kannattaako nyt enää lukea muita Irvingin kirjoja? Ihan hienoa, että kirjailijalla on tavaramerkkinsä, mutta onko Irving niitä kirjailijoita, jotka kirjoittavat samaa kirjaa yhä uudestaan ja uudestaan? Sanokaa te viisaammat. 

Niin, mutta kannatti tämä kirja silti lukea. Kyllä minä siitä tavallaan pidin. Mutta taisin olla vaistollani oikeassa; olen aina ajatellut, että Irving ei ehkä ole ihan minun kirjailijani. Ja taidan olla samaa mieltä edelleen.

Lisäys 30.10.2011: Ei pitäisi kirjoittaa näistä lukupiirin kirjoista ennen keskustelua. Tai no, kyllä kaikki yllä kirjoitettu pitää sinänsä paikkaansa. Mutta se on ihmeellistä, miten paljon enemmän kirjoista saa irti, kun niistä puhuu muiden kanssa. Kyllä tämä hyvä kirja on, yhden ihmisen omalaatuinen elämäntarina. Monipuolinen. Katsottiin muuten myös kirjasta tehty elokuva. Jäi vähän sellainen olo, että olisiko tästä tajunnut mitään, jos ei olisi lukenut kirjaa. Ja koska oli juuri lukenut kirjan, kiinnitti ehkä vähän turhan paljon huomiota siihen, mikä oli elokuvassa eri tavalla kuin kirjassa, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että turha liikaa verrata elokuvaa ja kirjaa toisiinsa, sillä ne ovat eri teoksia ja myös niiden kerrontatapa on erilaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti