sunnuntai 30. lokakuuta 2011

David Nicholls: Sinä päivänä

David Nichollsin romaanin rakenne on ennen lukemista se juttu. Kirja kertoo Emman ja Dexterin tarinan parinkymmenen vuoden ajalta, aina kertoen saman päivän tapahtumat. Emma ja Dexter tapaavat vähän päälle parikymppisinä, valmistumisjuhlissa, koko elämä edessään. Kahden hyvin erilaisen ihmisen romanssinpoikasesta kasvaa ystävyys, joka kestää ja muokkautuu vuosien kuluessa.

Kirja imaisi minut mukaansa, tarina oli koskettava, päähenkilöihin ehti kiintyä. Ihan hyvä kirja siis. Mutta (miksi kirjoja lukiessa nykyään tulee niin usein tämä mutta?) kirja oli mielestäni aivan järkyttävän masentava! Siinä oli muutamia kirkkaita pisteitä, mutta enimmäkseen minulle jäi sellainen fiilis, että jollakulla meni jatkuvasti kirjassa tosi huonosti. No, ehkä se on se juttu, mikä tekee kirjasta elämänmakuisen. Mutta "mielettömän hauska" kirja ei ollut, vaikka kannessa niin lupailtiinkin. "Riipaisevanhauska" on lähempänä totuutta, mutta oikestaan pelkkä riipaiseva kuvaa mielestäni paremmin tunnelmaa, joka minulle syntyi. Toki hauskuutta kirjassa on varmasti tavoiteltu, mutta minulla nokkeluus jäi apeuden alle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti