torstai 10. helmikuuta 2011

Vapauta kirja!

Aloitin jonkin aikaa sitten uuden harrastuksen, bookcrossauksen. Ajatuksena on vapauttaa kirjoja omasta kirjahyllystä muidenkin luettavaksi. Kirjat rekisteröidään nettisivuille, ja jokainen kirja saa oman "henkilötunnuksensa", jonka avulla kirjan löytäjä voi käydä kommentoimassa päiväkirjaan. Hyvässä tapauksessa kirjan vapauttaja saa siis seurata kirjansa matkaa ympäri maailmaa.

Olin kuullut ideasta jo vuosikausia sitten, mutta ajattelin, että en halua luopua kirjoistani. Nyt päätin kuitenkin kokeilla - ja hei, tämähän on ihan hauskaa. Kirjahyllyssäni on useita kirjoja, joita en todennäköisesti tule lukemaan uudestaan. Tämä on hauska tapa pitää kuitenkin jonkinlainen kosketus kirjaan olemassa. On jännittävää odottaa, onko kukaan löytänyt vapauttamaani kirjaa ja viitsiikö hän käydä kuittaamassa löytönsä nettisivuilla.

Kaikista kirjoista ei tietenkään kuulu vapautuksen jälkeen mitään. Tämä mietityttää. Eikö löytäjä vaan ole jaksanut etsiä nettisivua ja kuitata löytöään sinne, vai onko kirja päätynyt jossain roskiin? Ensimmäinen vaihtoehto olisi toivottava. Kirjojen roskiin heittäminen tuntuu suorastaan julmalta, ainakin jos ei ole kyseessä ihan risa kirja. Toisaalta esimerkiksi kirpputorit ovat täynnä kirjoja, jotka eivät enää kiinnosta ketään ja jotka vievät valtavasti tilaa. Aikansa hittikirjoja suorastaan pursuilee. Viimeksi kirpparilla käydessäni kiinnitin huomiota Riitta Uosukaisen kirjaan Liehuva liekinvarsi, jota näkyi olevan tarjolla yksi jos toinenkin kappale.

Tässä on yksi tapa hyötykäyttää vanhoja kirjoja. Aika hienoja, vai mitä? Mutta toisaalta vähän säälittääkin kirjat - ehkä se kuitenkin vielä olisi löytänyt lukijan... Todennäköisemmin näihin ei ole kuitenkaan käytetty arvotavaraa tai uniikkikappaleita, joten iloitaan vaan siitä, että kirja voi löytää uuden elämän vaikka näin.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Luettavien lista kasvaa. Tällä hetkellä yöpöydällä (konkreettisella ja kuvaannollisella) odottavat seuraavat kirjat.

Nämä ovat aloitettuja, keskenlukuisia, mutta ehdottomasti sellaisia, jotka on tarkoitus lukea loppuun:

Adrian Plass: Tavallisen tallaajan tienviittoja
Timo Saloviita: Työrauha luokkaan
J. R. R. Tolkien: Kirjeet
Leo Tolstoi: Anna Karenina
Päivi Honkapää: Meren alku
Hannu Väisänen: Vanikan palat
Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta.

Tuossa on toki monenlaisia kirjoja, mutta ihmettelen kovasti, missä vaiheessa minusta on tullut sellainen ihminen, jolla on kerrallaan kolme romaania kesken? Ennen ei ollut, koska luin muutenkin nopeammin kirjat loppuun.

Näitä taas on tehnyt mieli jo aloittaa, mutta ajattelin yrittää ainakin osan edeltävistä saada loppuun ensin:

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Joel Haahtela: Katoamispiste
Hannu Väisänen: Toiset kengät
Seita Parkkola & Nina Repo: Jalostamo
Väinö Linna: Esseitä
Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja
Katri Lipson: Kosmonautti
Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi Max
Mika Waltari: Mikael Karvajalka
Johannes Linnankoski: Pakolaiset
John Steinbeck: Taivaan laitumet
Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotoisin
Juhani Aho: Papin rouva.

Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näistä edeltävistä Salmelan kirja on listalla siksi, että se on lukupiirimme seuraava kirja. Muut löytyvät omasta kirjahyllystä odottamassa lukemista. Kirjahyllyn ulkopuoleltakin olisi vaikka mitä kiinnostavaa luettavaa. Miksi kummassa nykyisin tulee käytettyä niin vähän aikaa lukemiseen?